LAISKOTTAA

Laiskottaa, ei huvittaisi treenata! Sohva ja Netflix kutsuvat kuin seireenit. Mikä neuvoksi? Sanoisin, että älä sitten treenaa, jos ei huvita. Ei ole mikään pakko juosta tai jumpata. Ainut pakollinen asia on tehdä juuri niin kuin vaimo sanoo. Ei harjoitteleminen ole mikään itsetarkoitus – treeni on käsittääkseni sinua varten, ei toisin päin.

Toinen vaihtoehto on heilua kevyemmin, kuten tänään tein. Hikoilin noin neljäsosan normaalista ja menin syömään sokeripitoisen välipalan, mitä en normaalisti tee. Pienikin treeni voi kohentaa oloa, ja gurujen mukaan välillä olisi hyvä liikkua kevyemmin.

Kolmas vaihtoehto on olla kuuntelematta tuntemuksia ja kurittaa ruumista apinan raivolla talvisodan hengessä ja ajokoiran sitkeydellä. Itseään voi psyykata hulluuden rajalle (ja yli) vaikkapa musiikin ja treenivideoiden avulla. Luulisin kuitenkin, että niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin tuntemuksia kannattaa kuunnella. Pelkällä itsekurilla voi pötkiä pitkälle, mutta rajansa kaikella. Kuusi vuotta sitten aloitin uuden elämän, taas kerran: päätin käydä joka aamu lenkillä kello kuusi, juoksu tai kävely, useimmiten juoksu – tuntui miltä tuntui. Itsekuria riitti, mutta homma meni pian päin persettä. Lopputulos oli se, että stressaannuin entisestään ja olin entistäkin ahdistuneempi. Olisi ehdottomasti kannattanut käyttää se aika nukkumiseen.

Viisas olisi varmaankin sellainen tyyppi, joka oikeasti osaisi kuunnella kroppaa ja kupolia (puolison kuuntelemisesta puhumattakaan). Nykyaikaiset sykemittarit ja älykellot ovat oiva apu oman palautumisen seuraamiseen. Ja jos olisin rikas, palkkaisin personal trainerin piiskaamaan minua. (Vaimo taas palkkaisi jonkun treenaamaan puolestaan.)

Keep on training, paitsi jos ei huvita tai jos et jaksa.