MARATON AAMULENKKINÄ

Sinä aamuna oli tarkoitus juosta 32 kilometriä. En ollut koskaan juossut niin pitkää matkaa. Minulla oli kirittäjä ensimmäiselle kympille. Mokoma kaveri, sanotaan nyt vaikka Heikiksi, yllytti juoksemaan saman tien täyden maratonin, koska olin siitä vuosia haaveillut.

–  Ei kai sitä viiti.
 
Kolmenkympin kohdalla tuntui kuitenkin niin hyvältä, että päätin kokeilla 42,195 kilsan hölkkäämistä ilman kävelyaskelia. Olin kuullut isoilta pojilta, että 35 kilometrin kohdalla tulisi niin sanottu seinä – seurasin gepsiä: ei tullut seinää siinä kohti, ähäkutti! Reilu kilometri myöhemmin se kuitenkin tuli, kun aloin nousta Shellin mäkeä neljättä kertaa: askel lyheni niin, että virkeät itäkarjalaiset maatuskat olisivat kävelleet ohi. Lonkankoukistajat ja tarakka olivat sen tuntuiset, että repeäisivät hetkenä minä hyvänsä. Pelkäsin, että jokin paikka kramppaisi ja päätyisin poimimaan rentun ruusuja tuolta maantien ojasta. Pidin väkisin hölkän päällä.

"When my body says NO, I say YES." (Arnold)

Satoi vettä. Neljäkymppiä tuli täyteen, ja köpöttelin improvisoidulle lisälenkille. Ei ollut kipuja, pelkkää juoksijan pilveä, kuolonkankeuskin hieman hellitti. Nylkytin kaiken varalta hieman yli virallisen mitan, ettei tule sanomista. 42,26 kilometriä keskisykkeellä 152. Aikaa meni 4.40. En päihittänyt isää enkä veljeä maratonajassa, mutta itseni ylitin. Kävelin kotiin aurinkolasit huurussa. What a feeling!

Suihkuun mennessä huomasin, että minulla oli ollut kahdet shortsit päällekkäin (ns. kaksoislataus). Pelailin lasten kanssa lautapelejä ja pistäydyin pankissa neuvottelemassa asuntolainasta. Olo oli hyvä, kylmä ja janoinen. Ruoka ei maistunut moneen tuntiin. Lihakset palautuivat viidessä päivässä, mutta nilkkoihin koski viisi viikkoa. Kun kroppa jäähtyi, alkoi kramppailu jalkapohjissa sekä räätälinlihaksissa. Oli kova työ syödä hölkän aikana menetetyt 4037 kilokaloria.




P.s. Huolto oli toteutettu siten, että vaimo jätti kuistin kaiteelle pullon omatekoista urheilulitkua, jonka nappasin mukaan aina kympin välein. Parinkympin kohdalla pullo ei ollutkaan kaiteella, joten pistäydyin sairaalan vessassa täyttämässä pullon vedellä, hölkäten tietenkin. 
 
P.p.s. Suurin osa juoksuharjoittelusta oli toteutettu yöllä, kun mukulat oli ensin saatu nukkumaan. Usein nukahdin itsekin hetkeksi nukuttaessani.
 
Keep on training, vaikka sitten yöllä. 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TREENAAN PÄÄN TAKII*

Treenaan nykyään enemmän pään kuin kropan takia. En tietenkään kiellä, ettenkö haluaisi olla laihempi ja vahvempi ja lihaksikkaampi. Haluan pärjätä omille pojilleni ja tukipojalle painissa, aina ja ikuisesti. Se on kuitenkin ennen kaikea kupoli, joka vaatii lähtemään salille tai lenkille tms. monestakin syystä: on saatava purkaa paineita, on päästävä pois infernaalisesta hälystä ja on saatava olla riittävästi itsekseen. I am a man who walks alone, laulaa Rautaneito. Lisäksi lienen riippuvainen adrenaliinista. Minulla on ollut kolme erityisen haasteellista työpaikkaa. Silloin tuki gutaa juosta salille suoraan työpäivän jälkeen ja kokea tunnin verran nirvanaa. Kyykätä niin, että reisiin tuli rasitusarvet ja ontua autoon protskutörpylä kädessä. Tänään livahdin alakertaan Jake's Gymille, tein tutun lämmittelyrutiinin ja vetotreenin sekä ainaiset venyttelyt, joilla rentoutuu keho ja mieli. Ulkona oli pakkasta rapsakat 31 astetta, mutta lenkillä kävin. Nupin takia. Lihaspuolta treenaan f...
Lue lisää

LAISKOTTAA

Kuva
Laiskottaa, ei huvittaisi treenata! Sohva ja Netflix kutsuvat kuin seireenit. Mikä neuvoksi? Sanoisin, että älä sitten treenaa, jos ei huvita. Ei ole mikään pakko juosta tai jumpata. Ainut pakollinen asia on tehdä juuri niin kuin vaimo sanoo. Ei harjoitteleminen ole mikään itsetarkoitus – treeni on käsittääkseni sinua varten, ei toisin päin. Toinen vaihtoehto on heilua kevyemmin, kuten tänään tein. Hikoilin noin neljäsosan normaalista ja menin syömään sokeripitoisen välipalan, mitä en normaalisti tee. Pienikin treeni voi kohentaa oloa, ja gurujen mukaan välillä olisi hyvä liikkua kevyemmin. Kolmas vaihtoehto on olla kuuntelematta tuntemuksia ja kurittaa ruumista apinan raivolla talvisodan hengessä ja ajokoiran sitkeydellä. Itseään voi psyykata hulluuden rajalle (ja yli) vaikkapa musiikin ja treenivideoiden avulla. Luulisin kuitenkin, että niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin tuntemuksia kannattaa kuunnella. Pelkällä itsekurilla voi pötkiä pitkälle, mutta rajansa kaikella. Kuusi vuotta s...
Lue lisää

LUKSUSTA

Eilen runttasin Athlean X -vatsat eteisessä, kun jälkikasvu vietti lakisääteistä ruutuaikaansa. Myöhemmin päivällä istutin kolme omaa ja yhden lainatun mukulan autoon ja köröttelimme työpaikalleni. Meillä oli kokonainen liikuntasali käytössä, melkoista luksusta! Lätkin tyttären kanssa tunnin lentistä – hiki virtasi, kun 104-kiloinen Karjalainen yritti pysyä mukana. Lopuksi tein jalkatreenin samalla, kun lapset leikkivät piilosta (koko koulu oli käytössä). Tänään vetäisin välitunnilla Igor Voitenkon olkapäätreenin: kesto oli kuusi minuuttia ja polte 666 -tasoa. Toisella välitunnilla tein valvonnan ohessa ojentajat ja hauikset rekillä. Johonkin kohti iltaa mahdutan vielä yläselän ja rinnan kautta kiven ja kannon. Treenaaminen on luksusta: jos olet terve ja sinulla on mahdollisuus liikkua, silloin sinulla on jo monta asiaa hyvin. Treenikaveri on luksusta, kuten myös yksin treenaaminen. Tunne lihaksissa on luksusta, samoin tulokset. Minulta loppuisi aika, jos luettelisin kaiken meitä ympär...
Lue lisää