NYRKKEILYSTÄ

Tehdään heti alkuun selväksi, että en osaa nyrkkeillä. Olen kankea ja hidas oppimaan tekniikoita. Tykkään kuitenkin julmetusti nyrkkeilystä ja thainyrkkeilystä. Jälkimmäistä treenasin kuntoilumielessä seurassa puolitoista vuotta, kunnes katkaisin polvesta eturistisiteen jalkapallossa.

Sanovat thainyrkkeilyä tehokkaaksi lajiksi, noin niin kuin treeninkin kannalta. Lämmittelyt olivat silkkaa piinaa. Narua hypättiin aina alkuun 10 - 15 minuuttia. Välillä koutsi huusi komennon "tempo", jolloin tehtiin narun kanssa mahdollisimman nopeaa polvennostojuoksua. Useaan otteeseen piti vetäistä 20 jännehyppyä naruhyppelyn lomassa. Kuvittelin, että tämä ei tapahdu minulle ja laskin katossa olevia mattorullia. Laskin aina viiteen ja aloitin alusta. Myöhemmin opin, että kidutetut ihmiset käyttävät samaa metodia suojellakseen psyykettään.

Alkulämmön jälkeen treenattiin tekniikkaa. Seuraavaksi otettiin kevyttä sparria varusteiden kanssa. Valkoinen hihaton oli jokusen kerran punavalkoinen sparrin jälkeen. Kerran sain sen verran kovan koukun leukaan, ettei käkätin mennyt toviin kiinni, vaikka miten yritti. Koutsi tarkasti leuan: ehjältä näytti. Iltapala piti jauhaa pelkästään toisen puolen hampailla. Vaimolle en uskaltanut kertoa, olisi vielä kieltänyt kivan harrastuksen.

Laihduin thainyrkkeilyn avulla kahdeksan kiloa tammikuun alun ja hiihtoloman välillä. Tein toki muutoksia ruokavalioonkin. 

Tänään oli töissä kaksi tuntia hiihtoa. Hiihtelin varovasti, koska illalla on ohjelmassa nyrkkeilyä. Kaverini, joka on junnuna voittanut Tammer-turnauksen, yrittää opettaa minulle lyöntitekniikoita. Välituntivalvonnat ovat tylsintä, mitä tiedän: tein välkällä hauis- ja ojentajatreenin rekillä.

Keep on training ja muistakaa, ettei tarvitse olla hyvä harrastaakseen jotakin, mistä tykkää.