VARASTA AIKAA TREENIIN
Olen laiska ihminen, en millään viitsisi hikoilla. Mutta olen myös ahne ja hieman hullu: kun pääsen homman alkuun, en malttaisi lopettaa, olipa kyse sitten esim. syömisestä tai treenaamisesta. Mikään ei ole tarpeeksi.
Eilen tein aamupäivästä vatsat ja punnerrukset, kuten edellisessä postauksessa mainitsin. Iltapäivällä menin poikieni (11 ja 5) kanssa työpaikalleni eli kyläkoululle. Pojat riehuivat kahden kaverinsa kanssa liikkasalissa pari tuntia ja minä tein sillä välin omat treenini: pumppailin hauikset ja kyynärvarret sekä harpoin askelkyykyt käytävällä. Kuntonyrkkeilin puoli tuntia: pidin 15-kesäisellle atleetille potkutyynyjä olkapäät hapoilla Lopuksi viskoin korista ja venyttelin. Juniorit alkoivat hyytyä, mutta ori (ei kun ruuna) olisi voinut hyvinkin vetäistä virstan vielä.
Käyn usein poikieni kanssa työpaikallani liikkumassa, ovatpahan ainakin sen aikaa poissa ruudun äärestä. Ja joka kerta liikun itsekin. Edellisellä kerralla pelasimme pihafutikset (koska olin unohtanut avaimet) eikä meikäläistä koskenut pelien jälkeen kuin nilkkoihin ja selkään. Oli kaunis keväinen päivä, pojat nauttivat after game -pullaa ja mehua koulun pihalla olevalla laavulla. Itse livahdin keskellä pihaa olevalle rekille pumppaamaan hauiksia ja ojentajia. Kotona tein vatsatreenin eteisessä.
Näin ruuhkavuosien keskellä kaikkeen pitää varastaa aikaa. Kaikkeen. Kukaan ei tule tarjoamaan ylimääräistä aikaa rakastamiasi asioita tai ihmisiä varten. Tämäkin teksti on kirjoitettu leikkipuistossa ja vessanpöntöllä.
Keep on training! Varastakaa aikaa treenaamiseen ja pussailuun!
Kommentit
Lähetä kommentti