Father of Four Training

Työviikko takana ja kotiin ajellessa väsyttää peijoonisti. Jos kävisi tukan pesussa ja menisi hetkeksi päiväunille ennen kuin mukulat tulevat koulusta. Ajattelen kuitenkin sitä hyvää oloa, joka treenistä tulee. Sitä paitsi huomenna on yövuoro, joten silloin ei kannata treenata eikä liioin ylihuomenna, ainakaan isommin. Kantapään kautta opittua tuokin. Reilu viikko on mennyt flunssassa, en ole muuta kuin kävellyt. Tänään töissä tuli jo tehtyä jalat: aamun tuplaliikunnassa juoksin hippaleikeissä ja tein monenlaisia kyykkyjä aina tilaisuuden tullen (maalivahtina ollessa, kun pallo oli toisessa päädyssä jne). Nyt teen vatsat Jeff Cavalierin tahtiin. Hän sanoo tekevänsä kyseisen seitsemän minuutin vatsatreenin joka päivä, minulle riittää joka toinen päivä. Tämä ohjelma sopii mainiosti kaltaiselleni selkävaivaiselle: https://www.youtube.com/watch?v=DHD1-2P94DI Olkapäät jumppaan Igor Voitenkon kanssa, joskin lisään vipunostot sivuille käsipainoilla muutamalle tauolle: https://www.youtube.co...

Laiskottaa, ei huvittaisi treenata! Sohva ja Netflix kutsuvat kuin seireenit. Mikä neuvoksi? Sanoisin, että älä sitten treenaa, jos ei huvita. Ei ole mikään pakko juosta tai jumpata. Ainut pakollinen asia on tehdä juuri niin kuin vaimo sanoo. Ei harjoitteleminen ole mikään itsetarkoitus – treeni on käsittääkseni sinua varten, ei toisin päin. Toinen vaihtoehto on heilua kevyemmin, kuten tänään tein. Hikoilin noin neljäsosan normaalista ja menin syömään sokeripitoisen välipalan, mitä en normaalisti tee. Pienikin treeni voi kohentaa oloa, ja gurujen mukaan välillä olisi hyvä liikkua kevyemmin. Kolmas vaihtoehto on olla kuuntelematta tuntemuksia ja kurittaa ruumista apinan raivolla talvisodan hengessä ja ajokoiran sitkeydellä. Itseään voi psyykata hulluuden rajalle (ja yli) vaikkapa musiikin ja treenivideoiden avulla. Luulisin kuitenkin, että niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin tuntemuksia kannattaa kuunnella. Pelkällä itsekurilla voi pötkiä pitkälle, mutta rajansa kaikella. Kuusi vuotta s...

Innostun milloin mistäkin, myös treenin suhteen. Uusin ihastukseni oli saksalainen volyymiharjoittelu (GVT), jonka perusperiaatteena on runtata isoissa liikkeissä kymmenen kymppiä samalla painolla. Kyseinen menetelmä toi valtavan pumpin ja ruokahalun. Homma kuitenkin kaatui omaan mahdottomuuteensa: ei minulla ole aikaa istuskella salilla palautumassa eikä minun kannata jakaa ohjelmaa kolmelle tai neljälle päivälle, koska kierto venyy turkasen pitkäksi. Palasin pian vanhaan hyvään kaksijakoiseen ohjelmaan, jossa on jalkapäivä ja yläkroppapäivä. Vatsoja ja alaselkiä jyystän omalla systeemillä joka toinen tai kolmas päivä. Minulle riittää neljä intensiivistä sarjaa per lihasryhmä, pois lukien vatsat, alaselät ja pohkeet. Aamen.  Esimerkiksi tänään oli yläkroppapäivä. Runttasin töissä välitunnilla intensiiviset neljä sarjaa hauista Arnoldin 7-7-7 -meiningillä + jokaisen sarjan päälle kuusi maksimaalista lihasten jännittämistä. Aikaa meni kuusi minuuttia. Kotona tein olkapäät, rinnan ja...

Eilen runttasin Athlean X -vatsat eteisessä, kun jälkikasvu vietti lakisääteistä ruutuaikaansa. Myöhemmin päivällä istutin kolme omaa ja yhden lainatun mukulan autoon ja köröttelimme työpaikalleni. Meillä oli kokonainen liikuntasali käytössä, melkoista luksusta! Lätkin tyttären kanssa tunnin lentistä – hiki virtasi, kun 104-kiloinen Karjalainen yritti pysyä mukana. Lopuksi tein jalkatreenin samalla, kun lapset leikkivät piilosta (koko koulu oli käytössä). Tänään vetäisin välitunnilla Igor Voitenkon olkapäätreenin: kesto oli kuusi minuuttia ja polte 666 -tasoa. Toisella välitunnilla tein valvonnan ohessa ojentajat ja hauikset rekillä. Johonkin kohti iltaa mahdutan vielä yläselän ja rinnan kautta kiven ja kannon. Treenaaminen on luksusta: jos olet terve ja sinulla on mahdollisuus liikkua, silloin sinulla on jo monta asiaa hyvin. Treenikaveri on luksusta, kuten myös yksin treenaaminen. Tunne lihaksissa on luksusta, samoin tulokset. Minulta loppuisi aika, jos luettelisin kaiken meitä ympär...

Jäi toiset aamulla nukkumaan Kun otin Bemarin tallistaan Ja salille suunnistin Onhan tää aika luksusta Saan taukoa töistä ja muksusta Ylös kiitoksen huokaisin Ei hassumpi sunnuntaiaamu tää Se mielessä muistot herättää Kaikki kipeät tunnit täällä Täällä hetken saa kokea keidasta Vapaana kaikesta skeidasta Maailman murheet etäällä Tää sali kirkkoni olla saa Voi täälläkin palvella Jumalaa Nyt urkuni kolisten soikaa Kun vaimenee metallin ääni Istun penkille, painan pääni Sinä ymmärrät salipoikaa (Mukaelma Immi Hellénin runosta Paimenpoika, 1930)

Katajassa pelasi 90-luvulla jenkkivahvistus A, joka pystyi donkkaamaan vaivatta ison pallohäkin yli. Minäkin halusin liidellä Jordanina, joten tein tolkuttomasti hyppytreeniä vanhan urheilutalon portaissa. Ja tulosta tuli: selkäni ärtyi niin, etten pystynyt enää edes juoksemaan. Sain fyssarilta ohjeen treenata joka toinen päivä vatsoja ja joka kolmas päivä selkiä sekä venytellä erityisesti lonkankoukistajia ja kylkiä. Lääkäri kirjoitti lähetteen samaiselle urheiluhierojalle, joka huolsi edustusjoukkueen pelaajia. Hieroja kommentoi jenkkivahvistus A:n koipia: – En oo koskaan hieronu niin tukkosia jalkoja. Se kaveri ei oo varmaan ikinä venytelly! Jenkkivahvistus A edusti siis samaa luonnonihmeiden kerhoa kuin Seppo Räty. Idän keihäsjättihän tokaisi, että ne kaverit, jotka venyttelevät, venyttelevät vielä silloinkin, kun hän kapuaa palkintokorokkeelle. Itselle venyttelystä tuli iso osa niin kropan kuin kupolinkin huoltoa. Lainasin kirjoja syvävenyttelystä ja kokeilin jännitä-rentouta...