Voimatreeniä pitkästä aikaa

Kesä meni omakehonpainoshittiä jurnuttaessa pihalla ja parkourpuistossa. Syksyn tullen innostuin palaamaan raudan pariin lähes kuuden vuoden tauon jälkeen. Välilevyturskahduksen koettuani olin ottanut pitkään todella varovasti ja keskittynyt rakentelemaan lihaskuntoa pala palalta. Alkusyksystä iski puntti-innostus ja nostelin parisen kuukautta 3 x 6 -meiningillä. Pari viikkoa sitten aloin kokeilemaan Reg Parkin legendaarista 5 x 5 -treeniä Janne Hartikais -twistillä. Hartikainen on muun muassa kolminkertainen maailman vahvin mies alle 105-kiloisten sarjassa ja valmentanut vuoden 2017 Suomen vahvimman miehen eli taitaa tietää jotakin treenaamisesta. Pari kertaa olen sairasteluilta ehtinyt tehdä videolla näkyvän treenin: jälkeenpäin olo oli ryhdikäs ja fyysisesti tyhjä. Kyseinen yläkropan treeni alkaa voimapunnerruksella ja seuraavaksi penkataan. Penkin jälkeen onkin aina ollut nihkeää pystypunnertaa, joten tämä oli itselle mullistava muutos ja haastoi penkkikeskeisen maailmankuvani. Ylä- ja alataljat korvaan leuanvedolla, koska taljoja ei liikuntahallilta löydy. Tein jokaisen leukasarjan eri otteella. Yläkropan treeni viimeistellään vipunostoille ja lopuksi tehdään vatsat. Tänään treenasin kaverin kanssa, joka potki sopivasti perseelle, etten luovuttanut kesken sarjan enkä pitänyt liian pitkiä taukoja.


Päätavoitteeni voimaharjoittelussa on, etteivät omat poikani (eikä tukipoika) voita meikäläistä painissa, koskaan. Lentopalloa lätkin kaksi kertaa viikossa, ja jalat ovat sen jälkeen melko sohjona. Mekaaninen vaaka näytti pari viikkoa sitten 106 kiloa eli makkara on maistunut. Fysioterapeutti (voimanostaja by the way) suositteli raskaan jalkapäivän sijaan kolmea kevyempää jumppaa viikkoon skolioosin sekä välilevyepisodin vuoksi. Lentopallon ohella yhdessäkin jalkajumpassa on täysi työ: teen yhden jalan kyykkyjä, kuminauhavemputuksia sekä hyppyjä selkää kuunnellen eli melko nöyrästi. Lääkäri on kieltänyt juoksemisen sekä koripallon (jälkimmäisen jo ennen kolmatta polvileikkausta). Olen kiitollinen, että paikat kestävät lentopalloilun.

Työn puolesta saan sopivasti fyysistä aktiivisuutta: opetan liikuntaa seitsemän tuntia viikossa. Aina pitää vähintään pieni sotahiki olla päällä liikuntatunnilla. Ja oppilaitahan innostaa, kun ope tekee mukana. Syksyn parasta treeniä on ollut painiminen koko 5. luokkaa vastaan judosalilla. Potkutyynyt ovat aina mukanani sekä kaksi paria treenihanskoja: padien pitäminen tekee gutaa olkapäille. Harva juniori ei tykkää potkia ja lyödä padeja. Pyöräilen töihin, jos keli vain sallii. Heti kun oppitunnit ovat ohi, pyyhällän liikuntahallille – joko nostamaan puntteja tai vain venyttelemään. Punttitreenejä teen kolme kertaa viikkoon. Selkä on voinut mainiosti, kun olen tehnyt keskivartaloa joka ikinen päivä ja venytellyt hyvin.

Jos meikäläinen ehtii treenata, niin sitten ehtii jokainen. Keep on training!

Kesäinen treeni kaverin navetan ylisillä Rautavaaralla.
Kuva: Hannu Korhonen



Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

TREENAAN PÄÄN TAKII*

Treenaan nykyään enemmän pään kuin kropan takia. En tietenkään kiellä, ettenkö haluaisi olla laihempi ja vahvempi ja lihaksikkaampi. Haluan pärjätä omille pojilleni ja tukipojalle painissa, aina ja ikuisesti. Se on kuitenkin ennen kaikea kupoli, joka vaatii lähtemään salille tai lenkille tms. monestakin syystä: on saatava purkaa paineita, on päästävä pois infernaalisesta hälystä ja on saatava olla riittävästi itsekseen. I am a man who walks alone, laulaa Rautaneito. Lisäksi lienen riippuvainen adrenaliinista. Minulla on ollut kolme erityisen haasteellista työpaikkaa. Silloin tuki gutaa juosta salille suoraan työpäivän jälkeen ja kokea tunnin verran nirvanaa. Kyykätä niin, että reisiin tuli rasitusarvet ja ontua autoon protskutörpylä kädessä. Tänään livahdin alakertaan Jake's Gymille, tein tutun lämmittelyrutiinin ja vetotreenin sekä ainaiset venyttelyt, joilla rentoutuu keho ja mieli. Ulkona oli pakkasta rapsakat 31 astetta, mutta lenkillä kävin. Nupin takia. Lihaspuolta treenaan f...
Lue lisää

LAISKOTTAA

Kuva
Laiskottaa, ei huvittaisi treenata! Sohva ja Netflix kutsuvat kuin seireenit. Mikä neuvoksi? Sanoisin, että älä sitten treenaa, jos ei huvita. Ei ole mikään pakko juosta tai jumpata. Ainut pakollinen asia on tehdä juuri niin kuin vaimo sanoo. Ei harjoitteleminen ole mikään itsetarkoitus – treeni on käsittääkseni sinua varten, ei toisin päin. Toinen vaihtoehto on heilua kevyemmin, kuten tänään tein. Hikoilin noin neljäsosan normaalista ja menin syömään sokeripitoisen välipalan, mitä en normaalisti tee. Pienikin treeni voi kohentaa oloa, ja gurujen mukaan välillä olisi hyvä liikkua kevyemmin. Kolmas vaihtoehto on olla kuuntelematta tuntemuksia ja kurittaa ruumista apinan raivolla talvisodan hengessä ja ajokoiran sitkeydellä. Itseään voi psyykata hulluuden rajalle (ja yli) vaikkapa musiikin ja treenivideoiden avulla. Luulisin kuitenkin, että niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin tuntemuksia kannattaa kuunnella. Pelkällä itsekurilla voi pötkiä pitkälle, mutta rajansa kaikella. Kuusi vuotta s...
Lue lisää

LUKSUSTA

Eilen runttasin Athlean X -vatsat eteisessä, kun jälkikasvu vietti lakisääteistä ruutuaikaansa. Myöhemmin päivällä istutin kolme omaa ja yhden lainatun mukulan autoon ja köröttelimme työpaikalleni. Meillä oli kokonainen liikuntasali käytössä, melkoista luksusta! Lätkin tyttären kanssa tunnin lentistä – hiki virtasi, kun 104-kiloinen Karjalainen yritti pysyä mukana. Lopuksi tein jalkatreenin samalla, kun lapset leikkivät piilosta (koko koulu oli käytössä). Tänään vetäisin välitunnilla Igor Voitenkon olkapäätreenin: kesto oli kuusi minuuttia ja polte 666 -tasoa. Toisella välitunnilla tein valvonnan ohessa ojentajat ja hauikset rekillä. Johonkin kohti iltaa mahdutan vielä yläselän ja rinnan kautta kiven ja kannon. Treenaaminen on luksusta: jos olet terve ja sinulla on mahdollisuus liikkua, silloin sinulla on jo monta asiaa hyvin. Treenikaveri on luksusta, kuten myös yksin treenaaminen. Tunne lihaksissa on luksusta, samoin tulokset. Minulta loppuisi aika, jos luettelisin kaiken meitä ympär...
Lue lisää