Father of Four Training

Sinä aamuna oli tarkoitus juosta 32 kilometriä. En ollut koskaan juossut niin pitkää matkaa. Minulla oli kirittäjä ensimmäiselle kympille. Mokoma kaveri, sanotaan nyt vaikka Heikiksi, yllytti juoksemaan saman tien täyden maratonin, koska olin siitä vuosia haaveillut. –  Ei kai sitä viiti.   Kolmenkympin kohdalla tuntui kuitenkin niin hyvältä, että päätin kokeilla 42,195 kilsan hölkkäämistä ilman kävelyaskelia. Olin kuullut isoilta pojilta, että 35 kilometrin kohdalla tulisi niin sanottu seinä – seurasin gepsiä: ei tullut seinää siinä kohti, ähäkutti! Reilu kilometri myöhemmin se kuitenkin tuli, kun aloin nousta Shellin mäkeä neljättä kertaa: askel lyheni niin, että virkeät itäkarjalaiset maatuskat olisivat kävelleet ohi. Lonkankoukistajat ja tarakka olivat sen tuntuiset, että repeäisivät hetkenä minä hyvänsä. Pelkäsin, että jokin paikka kramppaisi ja päätyisin poimimaan rentun ruusuja tuolta maantien ojasta. Pidin väkisin hölkän päällä. "When my body ...

Olen entinen koripalloilija – niin entinen, että lopetin jo ysärillä. Kahdeksan vuotta ehdin kuitenkin pelata joukkueessa eli tiedän joukkuelajeista jotakin. Niissä on oma viehätyksensä. Jo koripalloaikoina rakastin treenata myös yksin: harjoitusten jälkeen livahdin punttisalille. Jos treenit olivat Rantakylän urheiluhallilla, missä ei ollut punttisalia, tein treenien jälkeen hypyt salissa ja pukuhuoneessa vielä lihaskuntotreenit: vatsat, punnerrukset ja dipit. Tykkäsin myös juosta ja hiihtää pitkiä lenkkejä. Sulan maan aikaan juoksin lyhyitä ylämäkivetoja. Parasta olivat aamutreenit yksin: omena naamariin, pulloon Dexalia ja eikun salille tai pururadalle. Nautin treenaamisesta, mutta kyse oli myös pakenemisesta: pakenin koulukiusaamista ja toisaalta olen aina viihtynyt yksiksenikin. Armeijassa treenasin kaikki mahdolliset ajat, joskus luvattakin. Parin tunnin juoksulenkillä ehti käydä Joensuussa asti. Nyt, neljän lapsen isänä, yksi treenaamisen funktio on ehdottomasti pakeneminen. Ope...

Kehonpainoshitti on se, mihin kroppani on viime aikoina eniten tottunut. Siksi shokeeraan ajoittain lihaksistoa raskailla painoilla (siis minulle raskailla) kuten Iso-Arska meitä opettaa tekemään. Penkkasin tänään 80 kilolla kolme kuutosta ja kympin. Siitäs saivat lihakset hieman stimulusta vai mitä se on! En ollut tehnyt penkkiä pariin kuukauteen. Riuhdoin päälle ristikkäistaljat ja väänsin vatsat. Sitten loppui veto totaalisesti, eilinen tuplatreeni ja lyhyet yöunet veivät veronsa. Huomenna on luvassa lähinnä henkistä rasitusta, kun pitää kiertää Seinäjoen kirppareita ja etsiä kuopukselle kurahousuja. Joskus muskulaarien shokeeraaminenkin menee överiksi. Kerran ysärillä tein velipojan kanssa ns. happohypyt, puolentoista tunnin koristreenien jälkeen tietenkin. Nämä happohypyt koostuivat mm. haara-perushypyistä, jännehypyistä, pohjehypyistä ja suurin piirtein kaikista muistakin paikallaan tehtävistä hypyistä, mitä tiesimme olevan olemassa. Sarjat tehtiin niin, että toinen lepäsi vain s...

Tehdään heti alkuun selväksi, että en osaa nyrkkeillä. Olen kankea ja hidas oppimaan tekniikoita. Tykkään kuitenkin julmetusti nyrkkeilystä ja thainyrkkeilystä. Jälkimmäistä treenasin kuntoilumielessä seurassa puolitoista vuotta, kunnes katkaisin polvesta eturistisiteen jalkapallossa. Sanovat thainyrkkeilyä tehokkaaksi lajiksi, noin niin kuin treeninkin kannalta. Lämmittelyt olivat silkkaa piinaa. Narua hypättiin aina alkuun 10 - 15 minuuttia. Välillä koutsi huusi komennon "tempo", jolloin tehtiin narun kanssa mahdollisimman nopeaa polvennostojuoksua. Useaan otteeseen piti vetäistä 20 jännehyppyä naruhyppelyn lomassa. Kuvittelin, että tämä ei tapahdu minulle ja laskin katossa olevia mattorullia. Laskin aina viiteen ja aloitin alusta. Myöhemmin opin, että kidutetut ihmiset käyttävät samaa metodia suojellakseen psyykettään. Alkulämmön jälkeen treenattiin tekniikkaa. Seuraavaksi otettiin kevyttä sparria varusteiden kanssa. Valkoinen hihaton oli jokusen kerran punavalkoinen sparr...

Eilen lepäsin, ainakin fyysisesti. Kurvasin viisivuotiaan kanssa uimahallille. Ehdin veivata videolta näkyvää vesijumppaa hetken, ja uimahallin työntekijä kävi  kuittailemassa minulle – ei toki millään pahalla. Sitten pikkumies halusikin jo muualle. Marko Yrjövuoren (eikö olekin mainio nimi fysiikkavalmentajalle) mukaan aktiivinen lepo palauttaa parhaiten. Viisivuotiaan kanssa lepokin on sangen aktiivista, siinä ei jäädä tuleen eikä porealtaaseen makaamaan. Tämä päivä on omistettu hartioille ja vatsoille. Tubettaja Igor Voitenkolta saa mahtavia ilmaisia vinkkejä kehonpainoshittiin, ja shittiä se totisesti onkin. Punttisalilla voi tehdä tolkuttoman kovia treenejä, mutta oman kokemukseni mukaan (vaivaiset 29 v.) pelkkä oman kropan liikuttelu tappiin asti on tuskallisempaa kuin isoilla painoilla tehtävä silkka voimatreeni, kuten penkkipunnerruksen runttaaminen sadalla kilolla. Kaisa Mäkäräistä lainaten: "Tykkään siitä hyvästä olosta, joka tulee pahasta olosta." Voi k...

Olen laiska ihminen, en millään viitsisi hikoilla. Mutta olen myös ahne ja hieman hullu: kun pääsen homman alkuun, en malttaisi lopettaa, olipa kyse sitten esim. syömisestä tai treenaamisesta. Mikään ei ole tarpeeksi. Eilen tein aamupäivästä vatsat ja punnerrukset, kuten edellisessä postauksessa mainitsin. Iltapäivällä menin poikieni (11 ja 5) kanssa työpaikalleni eli kyläkoululle. Pojat riehuivat kahden kaverinsa kanssa liikkasalissa pari tuntia ja minä tein sillä välin omat treenini: pumppailin hauikset ja kyynärvarret sekä harpoin askelkyykyt käytävällä. Kuntonyrkkeilin puoli tuntia: pidin 15-kesäisellle atleetille potkutyynyjä olkapäät hapoilla  Lopuksi viskoin korista ja venyttelin. Juniorit alkoivat hyytyä, mutta ori (ei kun ruuna) olisi voinut hyvinkin vetäistä virstan vielä. Käyn usein poikieni kanssa työpaikallani liikkumassa, ovatpahan ainakin sen aikaa poissa ruudun äärestä. Ja joka kerta liikun itsekin. Edellisellä kerralla pelasimme pihafutikset (koska olin unohtanut a...

Kyllä kippeenäkin saa treenata, kunhan ei vain kerro kenellekään. Asiantuntijoiden ohje menee käsittääkseni niin, että jos olo ei huonone liikkuessa, niin ei muuta kuin hanaa – no eihän se olo nyt hikoillessa suinkaan huonone, sehän paranee välittömästi! Aamulla, kun pojat vielä räpläsivät elektroonisia pelejään, tein videolla näkyvän vatsajumpan, joka minulla on tapana vetäistä joka toinen päivä. Kahdessa viimeisessä liikkeessä joudun aina pitämään taukoja, mutta ei kerrota sitäkään kellekään. Aamuisin laitan sukat ja housut jalkaan selinmakuulla, sen verran kankea on ruoto selkävammojen jäljiltä. Jeff Cavalierin ilmaisten Athlean X- videoiden sekä ei-niin-ilmaisten lähifyssareiden ohjeiden avulla selkä on kuitenkin saatu aika lailla kivuttomaksi. Kaksi asiaa on ihmiselle tarpeen: perheen tuki ja perseen tuki. Vahva hanuri on asiantuntijoiden mukaan avain terveeseen selkään. Ja tietenkin koko keskivartalon tulee olla strong. https://www.youtube.com/watch?v=zzD80vCLq0Y Kun poikaset o...

Sali oli ikkunaton, matala ja hämärä. Keskellä lepäsi punnerruspenkki ja isän hitsaama kyykkyteline, joiden vieressä heilui punavalkoinen nyrkkeilysäkki. 13-vuotias pojankuikelo käveli edestakaisin ja ravisteli käsiään, jotka muistuttivat pakkasen raiskaamia pulkannaruja (kuitenkin ilman solmuja). Hän otti sementtiset käsipainot, tarkisti niiden muovilukot ja alkoi veivata hauiskääntöjä. Oli arvoitus, liikuttivatko painot poikaa vai poika painoja. Jokainen toisto merkattiin ruutuvihkoon 80-lukuisen hard rockin soidessa sen tyyppiseltä laitteelta, jonka nimeä jonnet eivät tiedä. "Sille Saastamoisen Samille mie annan vielä turpaan." Poika nousi portaat ja joi keittiössä tolkuttomat määrät kaakaota, protskua kun piti saada. Laiheliini tavasi kaverilta lainaamaansa Weiderin menetelmä -kirjaa kuin Raamattua ja toteutti sen pyhiä oppeja kellarisalissaan. Kirjastossa poika ahmi Bodaus-lehdet kannessa kanteen ja laiasi lekan Bodaa Arnoldin kanssa. Nyt, 29 vuotta myöhemmin, tuo poika ...